Tietoa leopardigekosta

Täältä löydät tietoa leopardigekoista ja niiden hoidosta. Tämä kannattaa ainakin lukea ennen leopardigekon hankkimista. Lisäksi kannattaa etsiä tietoa muista lähteistä ja esimerkiksi matelijafoorumi herppi.netin keskusteluista.

Yleistä

Leopardigekko (Eublepharis macularius)on helppohoitoinen, hämäräaktiivinen gekkolaji joka sopii erinomaisesti niin aloittelijalle kuin kokeneemmalle harrastajallekin. Gekko on usein myös hyvä eläinvaihtoehto allergiseen kotiin. Luonteeltaan nämä gekot ovat lauhkeita ja uteliaita ja vaikka matelijat eivät sylilemmikeitä olekaan, kesyyntyvät leopardigekot yleensä helposti. Hämäräaktiivisuudestaan huolimatta gekkoja näkee usein jo alkuillasta vaikkapa lämmittelypaikalla.

 Laji ei kasva suureksi, aikuinen gekko on yleensä n. 20-25cm pitkä ja painaa sukupuolesta riippuen n. 50 - 80 grammaa, joskin jotkin suuret koiraat voivat painaa jopa 100 grammaa. Normaalilta väritykseltään gekko on kellertävä mustilla pilkuilla, vatsapuoli on vaalea. Leopardigekosta on kuitenkin tarjolla monenlaisia värimuotoja ja myös normaalia suurempia Giant-gekkoja. Leopardigekot elävät hyvässä hoidossa usein 15 -20 vuotiaiksi, mutta vanhempiakin yksilöitä on tavattu.

Lajia esiintyy luonnossa kivikkoisilla puoliaavikoilla Pakistanissa, Afganistanin eteläosissa sekä osissa Intiaa.

Leopardigekko kuuluu silmäluomellisiin gekkoihin ja lajilla onkin useimmilta gekoilta puuttuvat täysin suljettavat ylä- ja alaluomet. Leopardigekolla ei myöskään ole monelle gekkolajille tyypillisiä tarttumalevyjä varpaissaan. Näiden tilalla on vahvat kynnet. Gekko ei pysty siis kiipeämään lasia tai vastaavaa sileää pintaa pitkin, mutta esimerkiksi kohokuvioinen tapetti on osoittautunut ihan kelvolliseksi pinnaksi kiivetä.

Helppohoitoisuudestaan huolimatta leopardigekon hoitamisessakin on asioita, jotka pitää muistaa. Terve gekko on huoleton lemmikki, jonka elämää ja touhuja on ilo seurata. Seuraavaksi perehdytäänkin leopardigekon terraarioon, olosuhteisiin, hoitoon ja ruokintaan. Tästä hoito-ohjeesta löytyy eväät sekä poikasen että aikuisen leopardigekon hoitoon. Lisäksi löydät tietoa leopardigekkojen lisääntymisestä, sairauksista ja värimuodoista.

Terraario ja olosuhteet

Terraario

Pieni poikanen ei tarvitse aluksi paljoakaan tilaa. 15-litrainen smartstore –laatikko riittää hyvin. Kun poikanen kasvaa, voi sen siirtää isompaan (esim. 33l smartsore) tai suoraan aikuiselle liskolle sopivaan terraarioon. Jotkut poikaset ovat arkoja avarassa tilassa, joten isoon terraarioon täytyy järjestää paljon piilopaikkoja.


Aikuiselle leopardigekolle käy asumukseksi terraario, jonka pohjan pinta-ala on vähintään 60cm x 40cm, mutta mielellään isompi. Pienessä terraariossa myös vaadittavat lämpötilaerot on hankalampi järjestää. Esimerkiksi 80cm x 40cm kokoisessa terraariossa on jo enemmän liikkumatilaa ja leopardigekot usein käyttävät kaiken tilan hyödykseen. Korkeutta ei tarvitse olla paljoa, 35-40cm riittää.
Leopardigekko tarvitsee terraarioonsa lämmittelypaikan, jonka lämpö saa nousta n. 32-38 asteeseen, muttei yli 40 asteen. Tätä gekko tarvitsee ruuansulatuksen ylläpitoon ja virkeänä pysymiseen. Terraariossa täytyy olla myös viileämpi paikka, missä lämpötila laskee huoneenlämpöön. Parhaiten lämpötilaerot saa toteutettua sillä, että lämmittelypaikka luodaan aivan terraarion toiseen päähän. Valot ja lämmöt pidetään päällä n. 10-12 tuntia vuorokaudessa ja niiden päälle ja pois kytkeminen on helpoin hoitaa ajastimella.

Useampi gekko tarvitsee tietenkin isomman terraarion. 80cm x 40cm –pohjaiseen terraarioon mahtuu 1-2 aikuista gekkoa ja n. 100cm x 50cm-pohjaiseen terraarioon mahtuu yksi koiras ja kaksi naarasta. Gekkoja voi hankkia terraarion koon salliessa kuinka monta haluaa, mutta täytyy muistaa että terraariossa saa olla vain yksi koiras – koiraat ovat nimittäin erittäin reviiritietoisia ja tappelevat keskenään yleensä kuolemaan saakka. Naaraat tulevat yleensä hyvin toimeen keskenään, mutta jotkut naaraatkaan eivät perusta seurasta. Tarkkaile siis tilannetta kun asutat useamman toisilleen vieraan gekot samaan terraarioon.

Matelijoille suunniteltuja liukuovellisia lasiterraarioita myydään eläinkaupoissa, mutta näitä halvempia ja aivan yhtä käypiä vaihtoehtoja on monia. Lasiset jyrsijäterraariot, käytetyt akvaariot ja isot muoviset smartstore -laatikot sopivat hyvin gekkoterraarioiksi. Uutena ostetut terraariot ja akvaariot ovat kalliita ja usein käytettyjä terraarioita ja akvaarioita löytää vaikkapa herppi.net -matelijafoorumin kauppatorilta tai muilta netin/lehtien myyntipalstoilta. Smartstore –laatikoita tai vastaavia löytää monista tavarataloista. Terraarion voi myös tehdä itse esimerkiksi vesivanerista ja lasista. Itsetehtyjä vaneriterraarioitakin näkee silloin tällöin myynnissä.

Lämmitys ja valaistus

Tarvittava lämpö saadaan aikaan spottilampulla tai lämpömatolla. Spottilamppu (esim 25 tai 40W) on siitä kätevä, että sillä saa samalla sekä valaistuksen että lämmön aikaiseksi. Itse olen kokenut spottilampun käyttämisen helpoimmaksi. Leopardigekot hyödyntävät parhaiten alhaalta päin tulevan lämmön, eli lämmittelypaikan pohjan lämpötila ratkaisee. Lämpölampun kanssa on kätevä käyttää tummaa ja laakeaa liuskekiveä, joka kerää lämpöä ja lämmittää vielä valojen sammuttuakin. Lämpömattoa käyttäessä tarvitaan lisäksi yleisvalaistus, joka hoituu vaikka loisteputkella tai led-valoilla. Lämpömaton sopiva koko on n. 1/3 terraarion pohjan alasta. Yleensä tämän kokoinen matto riittää sopivan lämmön aikaansaamiseksi, sillä lämpömattojen tehot on suhteutettu pinta-alaan. Lämpömatto sijoitetaan yleensä terraarion alle tai vanerissa terraariossa se peitetään vaikkapa kivilaatoilla, ettei gekko pääse siihen käsiksi. Lämpömattoja on myös vedenpitäviä ja terraarion sisälle sijoitettavia malleja.

Lämpökiven käyttöä ei suositella, sillä monet gekot eivät pidä siitä ja sen käytössä on riski, että lisko polttaa itsensä jos kivi ylikuumentuu. Jos lämpökiveä aikoo käyttää, kannattaa varmistaa sen toimivuus, käyttää luotettua merkkiä ja sijoittaa kivi piiloon/suojaisaan paikkaan, jolloin gekot käyttävät sitä enemmän.

Leopardigekko ei hämäräaktiivisena tarvitse UV-valoa lainkaan, kunhan huolehtii D-vitamiinin saannista ruuan kanssa. UV-valon käytöstä ei kuitenkaan ole haittaa ja se saattaa lisätä aktiivisuutta. Jos aikoo käyttää UV-valoa, täytyy muistaa, ettei se sovi albiino-värimuodoille, sillä näiltä gekoilta puuttuu suojaava musta pigmentti. Albiinogeeni kuuluu myös joihinkin yhdistelmä-värimuotoihin, joten varmistu gekkosi värimuodosta ennen UV-valon käyttämistä.

Pohjamateriaali

Terraarion pohjamateriaaliksi sopii terraariomatto, kuvioitu muovimatto, kivilaatat tai talouspaperi. Talouspaperi on helpoin vaihtoehto, sillä sen vaihto käy kätevästi tarvittaessa. Poikasterraarioon ehdottomasti sopivin on talouspaperi, sillä poikasterraario jää pieneksi hyvin pian ja sitä varten leikatut palat matosta tai laatasta menevät yleensä hukkaan. Terraariomattoja saa eläinkaupoista ja ne ovat siistin näköisiä. Terraariomatot ovat kuitenkin yleensä varsin hintavia. Kivilaattoja ja kuvioitua muovimattoa saa rautakaupoista ja rakennusliikkeistä. Näitä voi saada jopa ilmaiseksikin jos pyytää jämäpaloja tai näytteitä. Laatat ja muovimatto on helppo pitää puhtaana ja niitä löytyy monissa väreissä ja kuvioissa.

Hiekkaa EI saa käyttää leopardigekon terraarion pohjamateriaalina! Varsinkin poikasilla ja nuorilla yksilöillä on taipumus syödä sitä, mikä voi johtaa suolitukokseen ja sitä kautta pahimmillaan kuolemaan. Jotkut aikuiset yksilötkin syövät hiekkaa esimerkiksi kalkinpuutoksen vuoksi ja vahingossa ruokaa pyydystäessään. Pieni määrä hienojakoista hiekkaa ei yleensä haittaa aikuista gekkoa, mutta on parempi kitkeä mahdolliset vaaratekijät alkuunsa kuin katua jälkeenpäin. Puuhake kuuluu myös kiellettyihin pohjamateriaaleihin. Innokkaasti saalistava gekko saattaa hiekan tapaan nielaista palan haketta, joka aiheuttaa vielä helpommin vakavan tukoksen.

Sisustaminen ja wetbox

Kun terraario laitteineen ja pohjamateriaaleineen on haettu, päästään sisustamaan. Sisustukseksi sopii esimerkiksi kivet, juurakot, jyrsijöille ja matelijoille tarkoitetut luolat, mökit ja piilot sekä tekokasvit. Piilopaikat ovat tärkeitä, sillä gekon täytyy päästä piiloutumaan halutessaan kokonaan. Päivisin leopardigekot ovatkin usein piiloissaan. Piiloja täytyisi olla vähintään kaksi gekkoa kohti, mielellään enemmän ja piiloja kannattaa sijoittaa tasaisesti terraarion lämpimään ja viileään päähän.

Sisustuselementit täytyy asetella niin, etteivät ne pääse kaatumaan ja vahingoittamaan gekkoa – useat gekot nimittäin hyödyntävät kiipeilymahdollisuudet, vaikka ovatkin aika kömpelöitä kiipeäjiä, joten kivien ja juurakoiden tulee kestää tämä, jos niitä asettelee lomittain tai päällekkäin. Terävät reunat ja maalit eivät kuulu gekkojen terraarioon. Gekko tarvitsee myös vesikupin, joksi sopii mainiosti pienehkö ja matalareunainen jyrsijänkuppi.

Wetbox on rasia, jossa on kosteaa turvetta tai talouspaperia (poikasella vain talouspaperi!). Wetboxia gekko hyödyntää nahanluonnissa, sillä kosteus auttaa nahan irtoamisessa. Useat liskot viihtyvät kosteassa wetboxissa muulloinkin kuin nahanvaihdon yhteydessä. Poikaselle wetboxiksi sopii vaikka pakasterasia ja aikuiselle jäätelörasia. Kanteen tehdään reikä, josta gekko pääsee sisään ja ulos. Wetboxin voi päällystää halutessaan vaikkapa kivikuvioisella kontaktimuovilla. Boxi kannattaa sijoittaa lämpimään päähän terraariossa, tai keskivaiheille. Toki voi tarjota useamman wetboxin terraarion eri päihin.

Leopardigekon hankkiminen – mitä täytyy ottaa huomioon?

Määrä ja sukupuoli

Leopardigekot pärjäävät hyvin yksinään. Usein kuitenkin tulee ostettua yksinäiselle gekolle kaveri tai kerralla voi hankkia useamman. Täytyy kuitenkin muistaa, että useampi gekko vie enemmän tilaa ja vain yksi koiras per terraario. Sukukypsät (n. 3-6kk) koiraat tappelevat keskenään, josta seuraa usein jopa kuolettavia vammoja. Naaraat tulevat usein hyvin toimeen keskenään, mutta näissäkin on poikkeuksia. Jos koiraan kanssa on vain yksi naaras, saattaa se joutua niin kiihkeän lähentelyn kohteeksi, että stressaantuu. Voit hankkia yhteen terraarioon siis joko yhden gekon, kaksi naarasta tai koiraan ja kaksi/useamman naaraan.

Sukupuolen määritys

Leopardigekon sukupuoli määräytyy haudontalämpötilan mukaan. Kasvattajat usein myyvät poikasensa ”Haudottu naaraaksi/koiraaksi” -määrityksellä, jolloin poikasen sukupuoli ei ole 100% varma. Gekon sukupuolen voi kuitenkin erottaa varmasti vasta 3-6 kk iässä. Koirailla on hännäntyvessä kaksi ”pallukkaa”, eli hemipenis ja jalkojen välissä V:n muotoinen rauhasrivi. Naarailla ”pallukat” puuttuvat ja rauhasrivi näkyy vain hyvin heikosti. Koirasgekoilla on usein myös isompi ja leveämpi pää ja ne kasvavat usein naaraita isommiksi. Sukupuolta ei kuitenkaan koon mukaan voi varmasti määritellä.

Ikä

Iällä ei ole sinänsä merkitystä, mutta aivan pieniä gekkoja ei kannata yhdistää täysikasvuisten kanssa, sillä ne ovat vaarassa joutua ruuaksi. Koko onkin tärkeämpi valittaessa kaveria gekolle. Lisäksi kun hankkii poikasen, täytyy sen riittävästä ravinnonsaannista huolehtia gekon terveen kasvun varmistamiseksi. Hyvin lajiin perehtynyt aloittelijakin tässä yleensä onnistuu moitteettomasti. Poikasten lisäksi myynnissä on silloin tällöin aikuisiakin yksilöitä. Muutaman vuoden ikäinen aikuinen voi olla hyvä hankinta aloittelijalle, varsinkin jos eläin on entisessä kodissa totutettu käsittelyyn.

Värimuoto

Värimuoto on lähinnä jokaisen makuasia. Se kuitenkin vaikuttaa hintaan ja kasvattajaksi aikoessa kannattaa ottaa enemmän selvää värimuodoista.

Mistä ostan?

Kuten aikaisemminkin on tullut esille, leopardigekon voi hankkija eläinkaupasta, kasvattajalta tai harrastajalta, joka on satunnaisesti päättänyt hautoa ilmestyneet munat tai luopuu syystä tai toisesta gekostaan. Aloittelijalle turvallisin vaihtoehto on hankkia eläin kasvattajalta tai kokeneelta harrastajalta. Näin saa yleensä varmasti terveen gekon, varmemman sukupuolen ja värimuodon määrityksen ja useimmat gekot ovat tottuneet ainakin vähän käsittelyyn. Eläinkaupasta hankittu gekko on useimmiten tukusta ja alkuperä voi olla hämärän peitossa. Jotkin eläinkaupat pitävät gekkoja väärissä olosuhteissa ja varsinkin ulkomailta tuodut eläimet saattavat kantaa sisäloisia. Eläinkaupasta hankitusta gekostakin voi tulla hieno lemmikki, mutta ongelmia esiintyy eniten juuri eläinkaupasta hankittujen gekkojen kanssa.

Ostit gekon mistä hyvänsä, pyri aina siihen, että saat tarkkailla gekkoa ennen ostoa tai saat siitä kuvia kauempaa asuvalta kasvattajalta hankittaessa. Kiinnitä erityisesti huomiota seuraaviin asioihin:

Terveen gekon merkkejä:

-Kirkkaat silmät ja valpas olemus häiritessä

-Hännän keskikohta on selvästi tyveä paksumpi

-Siisti iho, päähän, varpaisiin jne. ei ole jäänyt nahanriekaleita, ihossa ei ole haavoja

Vältä ostamasta gekkoa, jonka:

-peräaukon tienoo on likainen tai punoittaa selvästi

-silmät rähmivät tai ovat epätavallisesti kiinni (esim. toinen silmä jatkuvasti kiinni, näyttää hankalalta avata)

-liikkuminen on vaivalloista ja raajat vääntyneet outoon asentoon

-häntä on laiha (poikkeuksena nuori poikanen, joka ei ole ehtinyt kerätä vararavintoa häntäänsä)

-olemus on apaattinen, gekon pitäisi reagoida jotenkin sitä häiritessä

Kuljetus

Kuljettaessa uutta gekkoa kotiin tai tulevaisuudessa vaikkapa mökille, täytyy ottaa huomioon ulkolämpötila ja turvallinen matkustuspaikka. Gekko kulkee turvallisimmin kannellisessa rasiassa, jonne gekko mahtuu hyvin. Pohjalle laitetaan vaikka talouspaperia. Kanteen täytyy muistaa laittaa ilmareikiä. Jos gekkoa kuljetetaan kylmällä kelillä, kannattaa rasia sijoittaa kylmälaukkuun tai vastaavaan ja laittaa viereen lämpöä ylläpitämään yksi tai useampi pullo, jotka on täytetty lämpimällä (ei kuumalla!) vedellä. Talvisin kuljetusta ulkoilmassa tulee välttää, ellei gekko sitten matkusta suurinta osaa matkassa esimerkiksi lämmitetyssä autossa. Kesäisin täytyy pitää huolta, ettei lämpötila pääse nousemaan yli 40 asteen. Älä siis jätä gekkoa kuumaan autoon. Viilennys onnistuu tarvittaessa viileähköllä vedellä täytetyillä pulloilla, jotka sijoitetaan gekon kuljetusrasian kanssa kylmälaukkuun.

Uudessa kodissa

Gekkoa tuotaessa kotiin, täytyy terraarion olla täysin valmiina sitä odottamassa. Valaistus toimii ja lämmöt ovat kohdillaan. Laita gekko kuljetusrasioineen terraarioon ja avaa kansi. Anna gekon tulla itsekseen pois rasiasta ja ota rasia sitten pois terraariosta. Liskot joko ryhtyvät heti tutkimaan uutta terraariota tai sitten piilottelevat muutaman päivän ennen kuin uskaltautuvat tutkimaan uutta kotiaan tarkemmin. Anna gekon kotiutua rauhassa ilman turhaa häiriötä. Ruokaa voi tarjota muutaman päivän päästä, mutta on yleistä, ettei gekko suostu syömään jopa 1-4 viikkoon uudessa kodissa. Kuukautta pidemmän paastoamisen takana voi olla muitakin syitä kuin stressi uudesta ympäristöstä. Käsittelyyn totuttamisen voi aloittaa kun gekko on kotiutunut ja alkanut syömään kunnolla. Käsittelyyn totuttamisesta puhutaan enemmän kohdassa ”Hoito ja käsittely”.

Ruokinta

 Leopardigekko on hyönteissyöjä ja sille täytyy tarjota monipuolisesti erilaisia hyönteisiä. Ruuaksi voi tarjota esimerkiksi jauhomatoja, jättijauhomatoja, sirkkoja, vahakointoukkia, vahakoiperhosia ja torakoita. Näitä saa ostettua eläinkaupoista ja harrastajilta. Kesäisin ulkoa löytää paljon leopardigekolle sopivaa ruokaa, kunhan muistaa varoa myrkytettyjä peltoja eikä ruokaa kannata kerätä aivan vilkkaan autotien vierestä. Ulkoa voi kerätä esimerkiksi heinäsirkkoja, hepokatteja, hämähäkkejä, kärpäsiä, kastematoja ja paarmoja. Ampiaisia ja muita pistäviä hyönteisiä ei saa antaa.

Sopiva ruokaeläin on yleensä yhtä pitkä kuin gekon pää on leveä. Madot ja toukat saavat olla pitempiäkin, sillä ne eivät ole yleensä kovinkaan paksuja. Aikuista gekkoa ruokitaan 2-3 kertaa viikossa. Yleensä gekot syövät 3-10 ruokaeläintä yhdellä ruokintakerralla, riippuen ruokintavälien tiheydestä ja ruokaeläinten koosta. Määrä kuitenkin voi vaihdella rajustikin ruokintakertojen välillä. Seuraamalla gekkosi ruokahalua usein saat selville sopivan ruokamäärän.

Ruuan tarjoamiseen on monia konsteja. Ruuan voi antaa kädestä, pinseteistä, terraarion pohjalta tai kupista. Kädestä/pinseteistä annettuna pystyy hyvin laskemaan, paljonko yksi eläin syö. Kupista syöttäminen on varsin vaivatonta, mutta jos terraariossa on useampia eläimiä, voi olla hankala seurata kuinka paljon kukin syö. Itse annan ruuan sormien välistä ja joskus taas tiputan ruuan liskon lähettyville, jotta gekko saa metsästää. Jos ruokaeläimet pääsevät karkaamaan, kannattaa ne kerätä viimeistään seuraavana päivänä pois terraariosta, sillä niiden ravintoarvo laskee pian ja varsinkin isot hyönteiset voivat purra gekkoa kipeästi.

Ennen ruokkimista kannattaa ruokkia itse ruokaeläimet. Muutenkin hyönteisten täytyy olla hyvinsyöneitä, jotta ne olisivat mahdollisimman hyvää ja ravintorikasta ruokaa leopardigekolle. Jauhomadot, jättijauhomadot ja buffalomadot pidetään esimerkiksi murskattua kissan/koiran kuivaruokaa, vehnänalkioita ja neljän viljan hiutaleita sisältävässä seoksessa. Tuoreruokaa (pala porkkanaa tai kurkkua) tarjotaan pari kolme kertaa viikossa. Sirkoille voi antaa samaa ruokaa, mutta tuoreruoka ja proteiini on tärkeää sirkoille, etteivät ne ryhdy syömään lajitoereitaan. Vahakointoukilla on aivan oma ruokaseoksensa. Kullekin lajille sopivan ruokinnan lisäksi ötökät on hyvä tehoruokkia vaikkapa kalanruokahiutaleilla ennen gekolle tarjoamista.

Pieniä leopardigekon poikasia ruokitaan päivittäin niin paljon kun ne jaksavat syödä. Pienille poikasille voi tarjota buffalomatoja, hyvin pieniä jauhomatoja ja sirkkoja. Parin kuukauden ikäistä gekkoa ruokitaan joka toinen päivä ja 4-5 kk ikäistä voi ruokkia kuten aikuista yksilöä, jos nuorukainen on hyvässä kunnossa.

Ruokaeläimet tai ainakin osa niistä täytyy pölyttää matelijoille tarkoitetussa vitamiinijauheessa (hyviä merkkejä ovat esimerkiksi Nutrobal ja T-Rex) ennen niiden tarjoamista gekolle. Vitamiinijauhetta saa eläinkaupoista. Vitamiinijauhetta voi lisätä myös hiukan itse ruokaeläinten ravintoon. Vitamiinijauheen lisäksi tärkeää on kalkki. Sitä tulisikin olla aina tarjolla pienessä kupissa, josta gekko voi käydä sitä halutessaan syömässä. Kalkkia (kalsiumkarbonaattia) saa ostettua apteekista ja joistain eläinkaupoista.

Kalkin lisäksi tarjolla täytyy olla vettä, vaikka leopardigekko ei kovin usein käykään juomassa. Vesi täytyy vaihtaa riittävän usein ja kippo pestä, etteivät bakteerit lisäänny liiaksi.

Terveen ja hyvin syöneen leopardigekon tunnusmerkkinä ovat pullea häntä ja lihaksikkaat jalat. Vatsassakin on yleensä tervettä pyöreyttä. Leopardigekko kerää vararavinnon häntäänsä ja siksi paksu häntä on terveen yksilön merkki. Aivan pienillä poikasilla ei tätä varastoa vielä ole, mutta hännän pitäisi pullistua kun nopein kasvuvaihe on ohitse.

Hoito ja käsittely

Hoitorutiinit

Leopardigekon hoito ei ole hankalaa eikä yhden tai kahden gekon hoito vie paljonkaan aikaa. Pävittäin tai joka toinen päivä vaihdetaan raikas vesi kuppiin ja tarkistetaan päällisin puolin että kaikki on kunnossa terraariossa ja sen asukeilla. Mahdolliset ulosteet ja syömättä jääneet ruokaeläimet kerätään pois. Gekko ruokitaan n. 2-3 kertaa viikossa. Pohjamateriaali siivotaan/vaihdetaan uuteen silloin kun se vaikuttaa likaiselta.

Wetboxin sisältö kostutetaan silloin tällöin, varsinkin silloin kun leopardigekon nahanluonti lähestyy. Nahanluonti on lähellä, kun gekon väri muuttuu harmaammaksi. Ruoka ei välttämättä maistu ennen nahanluontia ja gekko voi viettää enemmän aikaa wetboxissa.

 Koko terraario pestään n. kerran vuodessa tai kahdessa ja sisustustarvikkeet putsataan. Kerralla toteutettu suursiivous kuitenkin stressaa gekkoa, kun tutut hajut häviävät. Suursiivouksen voikin osittaa ja pestä kerralla vain ne tavarat, jotka selkeästi kaipaavat puhdistusta. Näin gekko ei stressaannu niin paljon.

Käsittely

Leopardigekko kesyyntyy yleensä helposti, vaikka matelijat eivät varsinaisesti mitään sylilemmikeitä olekaan. Useat gekot kuitenkin tuntuvat pitävän jaloittelusta omistajan päällä kiipeillen aina silloin tällöin. Monet harrastajilta ja kasvattajilta tulleet gekot ovat tottuneet enemmän tai vähemmän käsittelyyn, mutta eläinkaupasta hankitut yksilöt voivat olla hyvinkin arkoja. Käsittely tapahtuu aina gekon ehdoilla, eikä sitä saa turhaan ottaa väkisin pois terraariosta. Parasta on antaa gekon itse tulla kädelle ja nostaa se sitten ylös. Gekkoa EI saa ikinä tarttua hännästä, sillä ne voivat sisiliskojen tapaan irrottaa häntänsä hämätäkseen saalistajaa! Gekko kasvattaa tilalle uuden hännän ajan kanssa, mutta se on lyhyempi ja hiukan erilainen kuin alkuperäinen.

Jos gekko on tottumaton käsittelyyn, täytyy se totuttaa siihen varovasti. Aluksi annetaan käden vain olla terraariossa. Leopardigekot ovat uteliaita eläimiä ja tulevat yleensä ennen pitkää haistelemaan ja nuoleskelemaan kättä. Seuraavassa vaiheessa gekko saattaa uskaltautua kulkemaan osittain tai kokonaan käden päältä tai voi jäädä siihen lämmittelemään. Kun näin on käynyt muutaman kerran, voi alkaa nostamaan kättään hiukan. Kun gekko ei enää ampaise pois kädeltä, voi gekon nostaa ylemmäs ja lopulta pois terraariosta. Prosessiin menee gekosta riippuen yleensä parista viikosta pariin kuukauteen. Kaikki kuusi omaa gekkoani ovat tottuneet n. kuukaudessa käsittelyyn ja kaikki osaavat jo pyytää ulos – ne katselevat ylöspäin ja jos ei käsi tule niitä pois ottamaan, yritetään itse ulos ”uimalla” lasia vasten.

Poikasen käsittelyyn totuttaminen kannattaa aloittaa vasta kun pikkuinen on alkanut syömään kunnolla ja nahanluontikin on onnistunut. Pienet gekot ovat usein ärhäköitä ja saattavat jopa purrakin, mutta kasvaessaan ne muuttuvat lauhkeammiksi.

Kun gekko on poissa terraariosta, täytyy sitä pitää tarkasti silmällä. Monet gekot kiipeilevät vaatteissa ja olkapäillä ja saattavat jäädä makoilemaan olkapäälle/niskaan pitemmäksikin aikaa. Liskoa on turvallisin käsitellä lattialla tai vaikka sohvalla istuen, sillä jos gekko päättääkin yhtäkkiä hypätä tai se tipahtaa, voi se vahingoittaa itsensä korkealta pudotessaan. Tottunut ulkoilija usein tietää jo olla hyppäämättä äkkinäisesti, mutta joskus gekot saavat mitä älyttömimpiä ideoita, joten ole tarkkana.

Talvilepo

Leopardigekon luontaiseen vuosirytmiin kuuluu talvilepo, jolloin gekko syö ja liikkuu vähemmän. Talvilepoa ei ole pakko pitää, mutta se on suositeltavaa. Jotkin gekot ryhtyvät levolle, vaikka valoja tai lämpöjä ei vähennetä. Päivien lyhetessä loka-marraskuussa aletaan vähentää valon ja lämmityksen määrää vuorokaudessa. Halutessaan terraarion voi pitää täysin pimeänä ja huoneenlämpöisenä n. 1-2 kuukauden ajan. Jos syöttää gekkoa tänä aikana, täytyy siksi aikaa laittaa lämmöt päälle, jotta ruoka sulaisi. Voi myös pitää ns. vaillinaisen talvilevon, jolloin pitää valoja ja lämpöjä päällä esimerkiksi 4-6 tuntia päivässä. Yleensä tammikuussa aletaan taas vähitellen lisätä valoa ja lämpöä ja helmikuussa laitteet ovat päällä normaalisti.

Lisääntyminen

Leopardigekkokoiraat ovat sukukypsiä n. 3-6 kk iässä ja naaraat 7-9 kk ikäisinä. Koiraita ja naaraita ei tulisi kuitenkaan yhdistää lisääntymistarkoituksessa ennen n. vuoden ikää ja ennenkö naaras painaa vähintään 50 grammaa ja koiras 45 grammaa. Leopardigekkojen lisääntymiskausi alkaa alkukeväästä ja ne voivat munia loppukesään asti. Naaraat munivat yleensä kaksi munaa kerrallaan ja ne voivat yhden lisääntymiskauden aikana munia jopa viisi munaparia. Munaparit ilmestyvät yleensä muutaman viikon välein. Nuoret ja ensikertalaiset saattavat munia vain yhden munan kerrallaan.

Kun muninnan aika koittaa, naaras on selkeästi pulskistunut ja usein kaivelu lisääntyy. Tällöin wetboxissa kannattaa pitää kosteaa turvetta tai vermikuliittia, johon naaras usein munii. Jos haluaa hautoa munista poikasia, kannattaa ne siirtää omaan astiaansa haudottavaksi.

Sairaudet ja ongelmat

Leopardigekoilla on muutamia sairauksia ja ongelmia, joista olisi hyvä olla selvillä. Seuraavassa on listattu yleisimmät vaivat ja keinoja niiden välttämiseksi ja hoitamiseksi.

Lihavuus

Terve gekko on hiukan pullea ja hännässä on reilusti paksuutta. Liika lihavuus kuitenkin on haitaksi myös gekoille. Liikalihavuutta voi välttää antamalla gekon saalistaa itse ruokansa edes silloin tällöin ja välttää lihottavien hyönteisten, kuten vahakoin toukkien, tarjoamista kuin herkkuna silloin tällöin. Jos gekko on päässyt pulskistumaan liiaksi, voi ruokintakertojen ja kerralla annettavan ruuan määrää vähentää. Muista kuitenkin huolehtia siitä, että gekko saa edelleen tarpeeksi vitamiineja ja kalkkia.

Puutostilat

Jos gekko ei saa riittävästi kalkkia tai vitamiinia, siitä seuraa usein muita vakavempia sairauksia ja ongelmia. Näitä ovat esimerkiksi MBD, heikkenevä yleiskunto ja nahanluontiongelmat. Pidä siis aina huoli, että gekolla on saatavilla kalkkia ja muista pölyttää ruokaeläimet säännöllisesti vitamiinissa.

MBD (Metabolic Bone Disease)

MBD on D-vitamiinin ja kalkin puutoksesta johtuva luukato. Erityisesti kasvava poikanen tarvitsee paljon kalsiumia ja D-vitamiinia, joten varmista käyttäväsi vitamiinia jossa on D-vitamiinia ja mielellään runsaasti kalsiumia. Kalsiumia voi myös lisätä vitamiinin kanssa ruokaan. Sekä aikuisilla että poikasilla täytyy olla myös kalkkikuppi terraariossa. MBD ilmenee poikasilla ja nuorilla gekoilla raajojen väärään asentoon kasvamisella ja pahimmassa tapauksessa selkä on köyryssä eikä lisko pysty nostamaan päätään. Aikuisilla MBD alkaa ilmetä aluksi usein raajojen ja puruvoiman heikkoutena, esimerkiksi ruokaeläimet alkavat tipahdella suusta. Alkuvaiheessa MBD:n saa hoidettua usein kotikonstein lisäämällä kalsiumia ruokaan ja jos vitamiinia ei käytetä joka kerralla, nyt käytetään. Jos MBD on päässyt pitkälle, eläinlääkärihoito on tarpeen.

Nahanluontiongelmat

Nahanluonnissa esiintyy joskus terveilläkin gekoilla ongelmia. Ongelmien välttämiseksi wetbox on tärkeä, sillä kosteus auttaa nahkaa irtoamaan paremmin. Joskus gekko ei kuitenkaan saa kaikkea nahkaa irrotetuksi, jolloin gekkoa voi varovasti auttaa sormin tai pinseteillä. Jos nahka ei tahdo irrota, laita gekko astiaan, jossa on n. sentin verran kädenlämpöistä vettä. Yritä irrottaa nahka uudelleen n. 30 min kuluttua.

Jos nahkaa jää varpaisiin tai häntään, voi se kiristyä ja aiheuttaa lopulta kuolion, joten kaikki nahka tulisi saada irrotetuksi, jos gekko ei itse siinä onnistu. Ongelmat nahanluonnissa saattavat olla myös merkkejä muista sairauksista kuten kalkin tai vitamiinin puutoksesta tai loisista. Jos nahanluontiongelmat toistuvat, voi gekkosi olla sairas.

Sisäloiset

Joskus varsinkin ulkomailta tuoduilla leopardigekoilla on sisäloisia. Yleiskunnoltaan terveet gekot voivat kestää pienen määrän loisia ilman oireita, mutta esimerkiksi loisten runsas lisääntyminen ja gekon stressi tuovat oireet esiin. Oireita voivat olla ruokahaluttomuus ja nopea laihtuminen, laihtuminen syömisestä huolimatta, nahanluontiongelmat ja joskus jopa selvä apaattisuus tai ripuli. Jos epäilee gekollaan loisia, voi lähettää ulostenäytteen sellaiselle eläinlääkärille, jotka näitä tutkivat. Kun loistartunta varmistuu, loisista pääsee suhteellisen helposti eroon matokuurilla. Yleensä tähän käytetään Axilur -nimistä valmistetta, jota saa apteekista. Ohjeet ja annostuksen saa esimerkiksi matelijalääkäri Johanna Rauliolta.

Suolitukos

Suolitukos johtuu usein vääränlaisesta pohjamateriaalista (hiekka, sora, hake tms.) jota gekko on sitten tahallaan tai vahingossa maistellut. Jotkin gekot syövät jopa turvetta wetboxista, jolloin se täytyy välittömästi vaihtaa talouspaperiin. Huonosti sulava ruoka ja liian alhaiset lämpötilat voivat myös johtaa suolitukokseen. Suolitukos johtaa hoitamattomana kuolemaan, joten kannattaa ehkäistä sen mahdollisuus pitämällä pohjalla suuhun menemätöntä materiaalia ja varmistaa lämmityksen olevan riittävä (lämmittelypaikalla n. 32-38 astetta). Joskus runsas rasvainen ruoka (vahakointoukat varsinkin) on omiaan aiheuttamaan suolitukosta.

Suolitukos ilmenee usein ruokahaluttomuutena ja ummetuksena. Vatsa saattaa olla turvoksissa ja tuntua kovalta tai pinkeältä. Jos gekon ruokahalu säilyy aluksi, tukos yleensä vain kasvaa ja turvotus lisääntyy. Lisäksi gekon vatsassa voi olla selkeä tumma läntti, jos gekko on syönyt esimerkiksi palan puuhaketta.

Suolitukosta voi yrittää hoitaa antamalla muutamana päivänä 1-2 tippaa parafiiniöljyä gekolle. Parafiiniöljyä saa apteekista. Tippa sipaistaan liskon suupieleen, josta gekko sen sitten nuolee. Seuraa ettei eläin pyyhi sitä mihinkään, vaan tosiaan nuolee sen. Jos hoito ei tuota tulosta n. viikossa, ota yhteyttä matelijoita hoitavaan eläinlääkäriin.

Syömättömyys

Syömättömyys on varsin yleinen ongelma, mutta osoittautuu usein harmittomaksi paastoksi. Leopardigekoille on normaalia paastota lyhyitä aikoja silloin tällöin ja talvilevon ja lisääntymiskauden alussa paastoaminen voi venyä jopa parin kolmen kuukauden pituiseksi. Syömättömyys voi johtua kuitenkin myös esimerkiksi loisista, suun/nielun tulehduksesta tai suolitukoksesta. Syömättömyyden lisäksi sairaustapauksissa on kuitenkin yleensä havaittavissa jossain vaiheessa muitakin oireita, kuten laihtuminen, nahanluontiongelmat ja apaattisuus. Jos gekkosi paastoaa yllättäen ja havaitset muita oireita tai syömättömyys jatkuu yli kuukauden, etkä luule sen johtuvan talvilevosta/lsiääntymispaastosta, kysy neuvoa kokeneilta harrastajilta tai oireiden ollessa hälyttäviä, suoraan eläinlääkäriltä.

Muut sairaudet

Muita, joskin hiukan harvinaisempia sairauksia gekoilla ovat esimerkiksi silmien, suun/nielunja hengitysteiden tulehdukset. Jos silmät rähmivät, hengitys vinkuu kuuluvasti tai suu on arka ja punoittaa, eikä ruoka maistu, syynä voi olla tulehdus. Jos epäilet jotakin näistä, ota yhteyttä kokeneeseen harrastajaan tai jos oireet ovat selvät ja hälyttävät, ota yhteys suoraan eläinääkäriin.

Haavat ja palovammat

Joskus gekko voi saada lämpölaitteista palovammoja tai terraarion sisustuksesta haavoja. Joskus gekot tappelevat, jolloin haavoja ja ruhjeita voi syntyä. Erota tappelevat gekot toisistaan, jos syynä on nahistelu (pureminen on osa parittelukäyttäytymistä ja aivan normaalia). Palovammoja ja haavoja hoidetaan puhdistamalla ne esimerkiksi septidinellä tai vastaavalla miedolla desinfiointiaineella ja sen jälkeen vammaan voi laittaa vaikkapa bepanthen-voidetta. Kannattaa siirtää gekko parantumisen ajaksi puhtaaseen terraarioon, jossa ei ole mitään mikä voisi mennä haavaan kuten turvetta wetboxissa. Pienet palovammat paranevat kuitenkin usein itsestään, isommat voivat vaatia hoitoa. Haavat kannattaa aina hoitaa. Jos haavat ja palovammat ovat isoja ja osoittavat merkkejä tulehtumisesta, ota heti yhteys eläinlääkäriin.